Languages of Belonging

Kielten ja kuulumisen suhdetta käsitelleet Languages of Belonging -teatterityöpajat järjestettiin Jyväskylässä syksyllä 2020. Monikielisten työpajojen vetäjinä toimivat teatteritaiteilija Annu Sankilampi ja Saara Jäntti; etnografitutkijoina paikalla olivat Sari Pöyhönen ja Pauliina Puranen. Työpajojen monikieliset osallistujat rekrytoitiin Monikulttuurikeskus Glorian sekä järjestäjien omien kontaktien kautta. Osallistujia työpajoissa oli syksyn aikana yhteensä yksitoista.

The theatre workshops that explored the relationship between languages and belonging were organized in Jyväskylä in the fall of 2020. The workshops were run by the theatre artist Annu Sankilampi and Saara Jäntti. Sari Pöyhönen and Pauliina Puranen participated as ethnographers. The multilingual workshop participants were recruited through the Multicultural Center Gloria and via personal networks of the organizers. There were all in all 11 participants in the workshops during the fall.

Työpajoissa luotiin kohtauksia esimerkiksi kuvien pohjalta. In workshops, scenes were sometimes created based on pictures.

Työpajojen kulku

Teatterityöpajat olivat kaikille avoimia eikä valtaosalla osallistujista ollut aiempaa kokemusta näyttelemisestä. Monilla oli kuitenkin jonkinlaista taiteellisen ilmaisun taustaa, kuten tanssi- tai musiikkiharrastus tai kokemusta elokuvan tekemisestä. Työpajat järjestettiin kerran viikossa, keskiviikkoiltaisin – syyskuun ajan Matarassa Nuorten taidetyöpajassa ja lokakuusta joulukuuhun Teatterikoneen tiloissa Juomatehtaalla. Lisäksi teatterityöpajalaiset pääsivät tutustumaan Jyväskylän taidemuseon Matkalla maan keskipisteeseen -näyttelyyn sekä Visual Thinking Strategies -metodiin, johon heidät johdatteli museolehtori Sirpa Turpeinen.

The workshops were open for anyone interested. Most of the participants did not have any earlier experience with drama – even though many of them had done something related to theatre, such as dancing, playing music, or writing a movie script. The workshop group met every Wednesday night throughout the semester. In September the meetings were held in Nuorten taidetyöpaja, Matara and from October on in the Juomatehdas studio of the local theatre company, Teatterikone. Moreover, the workshop participants got to visit the Matkalla maan keskipisteeseen exhibition at the Jyväskylä Art Museum and familiarize themselves with the Visual Thinking Strategies method with the museum lector Sirpa Turpeinen.

Jokainen työpajakerta aloitettiin alkulämmittelyllä, jonka avulla osallistujat pääsivät kiinni hetkeen ja fyysiseen tekemiseen. Usein nämä lämmittelyharjoitukset vaativat improvisaatiota, heittäytymistä ja yhdessä luomista, mistä siirryttiin kunkin tapaamiskerran varsinaiseen ohjelmaan. Draamaharjoitukset siivittivät ryhmää kohti omien kohtausten luomista joulukuulle suunniteltuja esityksiä varten. Ryhmän käytyä tutustumassa taidemuseon näyttelyyn tuotettiin kohtauksia myös näyttelyn taideteosten pohjalta syntyneistä ajatuksista. Ryhmäläisten tutustuessa toisiinsa alkoivat osallistujat jakaa myös omia tarinoitaan ja omaa kielitaitoaan muun ryhmän kanssa.

Luonnoksia aiheesta, drafts about ”Languages of Belonging”.

Every workshop meeting began with warm-up exercises that helped the group connect with each other and their own physicality. These warm-ups encouraged the participants to improvise and to create something together, after which the group moved on to the actual program of the evening. Overall, the exercises prepared the participants to create their own scenes for the performance in smaller groups. The performance was planned for December. The visit to the Art Museum also gave inspiration to some of the drama exercises. Once the participants got to know each other better, they also started sharing their own stories and language skills with each other.

Esitystä kohti

Lokakuussa alettiin kerätä yhteen ryhmäläisten ajatuksia siitä, mitä kaikkea työpajojen nimi ”languages of belonging” – ”kuulumisen kielet” – heille voisi tarkoittaa ja millaisia ne voisivat olla. Näin haettiin pohjaa sille, mitä työpajoissa tuotettu esitys voisi sisältää. Tämän jälkeen työpajaryhmä jakaantui 2–3 hengen pienryhmiin, joissa alettiin ideoida ja kehittää kohtauksia Annu Sankilammen ohjauksessa. Lopullisessa esityksessä oli kolme kohtausta: yksi kohtaus kertoi kansainvälisistä kämppiksistä, toinen viitotun kielen ja puhutun kielen rajan ylittäneestä ystävyydestä. Kolmas kohtaus kuvasi sitä, kuinka tärkeää oman kielen käyttäminen yksilölle on.

In October, the participants discussed what the name of the workshop series – “languages of belonging” – could mean to each one of them. After the discussion, the group was divided into smaller groups of 2-3 people that then started to create their own scenes based on these ideas with the help of Annu Sankilampi. In the end three very different scenes were created: one about international flat mates, another one where a border between a sign language and a spoken language was crossed by friendship, and a third one that emphasized the importance of getting to speak one’s own language.

Kohtaukset kuvattiin Jyväskylän taidemuseossa, the scenes were shot in the Jyväskylä Art Museum.

Pandemian vaikutukset

Oman lisänsä työpajatyöskentelyyn toi syksyn 2020 pandemiatilanne. Kaikissa harjoituksissa käytettiin maskeja, visiirejä ja käsidesiä; ajoittain kokoonnuttiin vain pienryhmissä ihmismäärän vähäisyyden varmistamiseksi. Kohtaukset oli tarkoitus esittää yleisölle kolmiosaisena näytelmänä Jyväskylän taidemuseon eri tiloissa, mutta pandemiatilanteen vuoksi ne päädyttiin kuvaamaan videolle ilman yleisöä. Videotallenne lähetettiin ennakkoilmoittautuneille katsojille sähköpostitse, jotta halukkaat pääsivät näkemään, mitä syksyn ajan oli työstetty.

The pandemic situation of the fall 2020 did affect the workshops quite a bit: in all the gatherings, the participants wore masks or viziers, and used hand sanitizer. The meetings were sometimes divided into smaller groups, to make sure the number of people present was small enough given the safety instructions. The original plan was to perform the 3-scene play at the Jyväskylä Art Museum in front of a live audience, but because of the pandemic, the scenes ended up being shot on camera without any audience. The recording was sent to people who had signed up for the performance, so that they could see what had been created during the fall.

Pauliina Puranen with Saara Jäntti & Sari Pöyhönen