Taidetyöpaja

Suunnitelmista ryhmäksi

Taidetyöpajan sisältöjä ja käytänteitä suunniteltiin yhteistyönä. Taidemuseosta suunnittelutyössä oli mukana museolehtori Sirpa Turpeinen ja hankkeesta Antti Vallius ja Sari Pöyhönen.

Työpajan tavoitteena oli keskittyä laaja-alaisesti kuvataiteisiin, ja sen oli tarkoitus koostua ammattimaisesti työskentelevistä taiteilijoista, jotka hallitsivat jo omat taiteelliset ilmaisukeinonsa. Rajaamisen taustalla oli ajatus siitä, ettei työpajoissa tarvitsisi käyttää aikaa työskentelymenetelmien opettelemiseen, vaan pääsisimme heti kiinni varsinaiseen työskentelyyn. Osittain tästä syystä työpajaan varattiin vain kolme yhteistä tapaamiskertaa, jotka pidettiin Jyväskylän taidemuseolla kerran kuukaudessa talvella 2018. Päätyminen ammattitaiteilijoista koostuvaan ryhmään loi myös kontrastia suhteessa muihin hankkeen työpajoihin, jotka olivat avoimia kaikille aihepiiristä kiinnostuneille. Näin haluttiin varmistaa, että koko tutkimukseen osallistujien joukossa olisi luovista ilmaisutavoista kiinnostuneiden harrastajien ohella myös alan ammattilaisia.

Pohtiessamme tutkimuksen taiteilijoita, törmäsimme heti ensimmäisiin rajoihin liittyviin kysymyksiin: keitä kutsutaan mukaan, millä perusteilla heidät valitaan ja toimivatko paikalliseen taidemuseoon kytköksissä olevat kutsujen lähettäjät institutionaalisina portinvartijoina? Perusteina kutsuttavien taiteilijoiden kohdalla käytettiin ensinnäkin erilaisia työskentelymenetelmiä ja taiteen tekemisen tekniikoita. Työpajan osallistujista haluttiin ylipäänsä mahdollisimman heterogeeninen porukka, ja tämän myötä kutsua lähetettiin eri-ikäisille ja kulttuurisilta taustoiltaan erilaisille naisille ja miehille. Näin ollen ryhmään saatiin sekä Suomessa että muualla syntyneitä ja kasvaneita taiteilijoita. Kutsuun vastasi lopulta myöntävästi seitsemän taiteilijaa: Olga Malytcheva, Anna Ruth, Leena Häkkinen, Toni Essel, Iana Vulpe, Biagio Rosa ja Johanna Juvonen. Kyseisen taiteilijajoukon repertoaariin lukeutui mm. maalausta, piirtämistä, grafiikkaa, installaatioiden tekemistä, valokuvausta, äänitaidetta ja audiovisuaalista ilmaisua.

Ensimmäinen työpajatapaaminen: henkilökohtainen ulottuvuus

Ensimmäisen työpajatapaamisen tavoitteena oli paitsi ryhmäytyä myös tarkastella tutkimukseen osallistujien omia henkilökohtaisia kuulumisen tunteita. Aihetta lähestyttiin ensin esinekeskustelulla, jota varten kaikkia työpajaan osallistuneita oli etukäteen pyydetty tuomaan mukanaan jokin kuulumiseen liittyvä esine, asia tai muisto. Erilaisiin kuulumisen ulottuvuuksiin kytkeytynyt esineistö koostui korusta, betonilohkareista, lapsen tekemästä tuikkukynttilästä, itse suunnittelemista käyntikorteista, lapsuudenkodin avaimesta, passista ja sanakirjasta, tuulikellosta sekä matkamuistona ostetusta koriste-esineestä. Näiden esinekeskusteluiden kautta taiteilijat kertoivat ennen kaikkea itsestään ja taiteestaan muille työpajan osallistujille.  

Kollaasin työstöä (kuva: Sari Pöyhönen)

Esinekeskustelun jälkeen Sirpa opasti tutkimukseen osallistujat pohtimaan henkilökohtaisia kuulumisen tunteita kollaasimenetelmän avulla. Työskentely perustui alitajuiseen työskentelyyn, jossa selattiin erilaisia aikakauslehtiä ja revittiin talteen kaikki kutakin koskettaneet kuvat. Lopulta irti revityistä sivuista leikattiin talteen puhuttelevimmat kuvat varsinaista kollaasia varten. Lopullista kuvien kokoelmaa oli mahdollista täydentää maalaamalla tai piirtämällä. Osallistujille annettiin mahdollisuus tehdä koko työ myös pelkästään maalaamalla tai piirtämällä. Lopuksi jokainen esitteli kollaasinsa ryhmälle ja teoksista keskusteltiin yhdessä.

Toinen työpajatapaaminen: yhteisöllinen ulottuvuus

Yhteisöllisen taidetilan suunnittelua (kuva: Antti Vallius)

Toisen tapaamiskerran teemana oli pohtia kuulumista yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Ennen varsinaiseen toimeen tarttumista käytiin kuitenkin keskustelukierros siitä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia ensimmäinen tapaamiskerta herätti ja käynnistikö se esimerkiksi joitakin tiettyjä kuulumisen pohdintaan liittyviä prosesseja. Tämän jälkeen tapaamiskerran varsinaista agendaa lähestyttiin jakamalla osallistujat kahteen ryhmään, ja pyytämällä heitä ideoimaan Jyväskylän taidemuseolla sijaitsevan yhteisöllisen taidetilan – Oravien kodin –  kehittämistä. Tavoitteena oli kiertää tilassa ja kehitellä ideoita siitä, millainen tilan tulisi olla, jotta se kannustaisi erilaisia ihmisiä tarkastelemaan kuulumista ja siihen liittyviä eri ulottuvuuksia. Tilassa tapahtuneen kiertelyn jälkeen ryhmiä pyydettiin toteuttamaan tilasuunnitelmat valitsemillaan välineillä, kuten esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla, leikkaamalla ja liimaamalla. Suunnittelun valmistuttua palattiin taidetilaan, jossa Sirpa veti roolileikkiin perustuvan ”tulevaisuuspajan”, jossa oltiin ikään kuin juhlistamassa uudistuneen taidetilan ensimmäistä vuosipäivää. Tässä yhteydessä käydyssä keskustelussa tarkasteltiin yhdessä sitä, miten tilasta oli tullut sellainen kuin se nyt (kuvitelmissa) oli ja miksi? ”Tulevaisuuspaja” -menetelmässä molemmat ryhmät pääsivät kuuntelemaan toistensa ehdotuksia ja tekemään tilan kuvailuun improvisoidusti mahdollisia lisäyksiä, täsmennyksiä ja kompromisseja. Lopuksi palattiin vielä ryhmätyötilaan ja keskusteltiin yhdessä molempien ryhmien ehdotuksista suhteessa ”tulevaisuuspajassa” esiin nousseisiin ajatuksiin.  

Kolmas työpajatapaaminen: oman teoksen ideointi

Kolmas tapaamiskerta alkoi jälleen kerran keskustelulla, jossa juteltiin edellisen tapaamisen herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista. Tämän jälkeen lähes koko tapaamisen loppuaika oli varattu joko omien henkilökohtaisten tai yhdessä tehtävien kuulumista tai kuulumattomuutta pohtivien, käsittelevien ja/tai kommentoivien taideteosten suunnitteluun ja luonnosteluun. Aihetta ei sen kummemmin rajattu, vaan sitä sai lähestyä täysin vapaasti. Tapaamisessa mukana olleet Anna ja Iana ryhtyivät suunnittelemaan omia teoksiaan, kun taas Leena, Toni, Johanna ja Biagio alkoivat suunnitella neljän hengen yhteisteosta. Lopuksi jokainen esitteli oman luonnoksensa ja sen muodostumiseen vaikuttaneet ajatukset.

Teoksen suunnittelua / luonnostelua (kuva: Antti Vallius)

Työpajan lopetuksen yhteydessä vetäjien puolesta esitettiin toive, että jokainen työstäisi teoksensa valmiiksi, dokumentoisi työn etenemistä ja lainaisi sen helmikuussa 2019 järjestettävään hankkeen yhteisnäyttelyyn.

Haastattelut & näyttely

Työpajojen jälkeen, keväällä ja alkukesästä 2018, järjestettiin kullekin taiteilijalle yksilöllinen haastattelu, jossa kysyttiin seuraavia kysymyksiä:

  1. Tähän ryhmään kutsuttiin taiteilijoita, mutta osaatko kutsun lisäksi eritellä joitakin tiettyjä syitä miksi halusit osallistua tutkimukseen?
  2. Oliko kuulumisen (belonging) -käsite tuttu sinulle entuudestaan?
  3. Onko osallistuminen muuttanut ajatuksiasi kuulumisesta?
  4. Miten ymmärrät kuulumisen tällä hetkellä? Mikä on kuulumisen filosofiasi/määritelmäsi?
  5. Miten kuulumista voi mielestäsi käsitellä taiteen kautta?
  6. Voiko taide auttaa ilmaisemaan kuulumista? Jos voi, niin miten ja millä tasolla?
  7. Voiko taide tuottaa kuulumista? Jos näin, niin miten tämä tapahtuu?
  8. Kuinka oma teoksesi heijastaa/käsittelee kuulumista ja miksi päädyit siihen?
  9. Onko tutkimukseen osallistuminen antanut sinulle jotakin?

Kaikki työpajassa olleet taiteilijat osallistuivat Jyväskylän taidemuseon alaisessa galleria Ratamossa pidettyyn näyttelyyn. Vajaan vuoden aikana teoksia koskevat suunnitelmat olivat osittain kuitenkin muuttuneet. Esimerkiksi neljän hengen yhteisteoksen tekeminen muodostui lopulta liian haastavaksi, eikä se koskaan materialisoitunut. Sen sijaan Toni ja Leena päätyivät tekemään omat teoksensa ja Johanna ja Biagio yhteisen tilataideteoksen.

Näyttelyn rakentamista galleria Ratamossa (kuva: Antti Vallius)

Anna Ruthilta tuli näyttelyyn teos, joka koostui jo viimeisessä työpajatapaamisessa hahmotellusta oksa-veistoksesta ja kahdesta siihen liittyvästä valokuvaprintistä. Iana Vulpe osallistui näyttelyyn viiden akvarellin sarjalla, jonka ihmisten välisiin tervehtimisiin liittyvää teemaa hän pohti jo työpajatapaamisissa. Johannalta ja Biagiolta tuli näyttelyyn lopulta kaksi teosta, jotka he kokivat pariksi. Toinen näistä oli vanhempi, kun taas toinen varta vasten Ratamon tilaan suunniteltu. Molemmissa teoksissa esiintyi samoja kuulumattomuuden teemoja sekä myös pariskunnalle tuttuja materiaalivalintoja, jotka olivat nousseet esiin jo edellistalven työpajoissa. Yhteisteoksen kariuduttua Leena Häkkinen päätyi tekemään ääni-/tilateoksen, jossa 2m x 2m puukehikon sisällä näyttelyvieraille tarjottiin mahdollisuus kuunnella kuulokkein kolme erilaista kuulokulmaa Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan tilaan. Olga Malytchevan maalaus ”Tässä ja nyt” valmistui paikan päällä näyttelyn avajaisten aikana. Tämä kahdessa tunnissa avajaisvieraiden silmien edessä maalattu teos myös videoitiin, ja valmistuttuaan sekä maalaus että video asetettiin rinnakkain esille varsinaiseen näyttelytilaan. Toni Essel osallistui näyttelyyn lopulta kokeellisella videoanimaatiolla, jonka tekemisen hän oli aloittanut työpajatapaamisten jälkeen ja joka sivusi myös kuulumiseen liittyviä kysymyksiä.

Näyttelyn avajaiset (kuva: Petteri Kivimäki)

Kohti analyyseja    

Kaiken kaikkiaan taidetyöpajaa hallitsi erilaisista luovista menetelmistä koostuva työskentely ja intensiivinen keskustelu. Kuulumiseen ja kuulumattomuuteen liittyviä kysymyksiä lähestyttiin laajasti monesta eri näkö- ja kuulokulmasta. Tutkijana oli erittäin mielenkiintoista seurata prosessin kehittymistä ensimmäisistä tapaamisista näyttelyn purkuun. Tässä yhteydessä on ehkä parempi kuitenkin puhua prosessin sijasta monista prosesseista, jotka liittyivät muun muassa taiteilijoiden harjoittamaan kuulumisen käsittelyyn, tämän kuulumisen käsittelyn kääntymiseen taiteen kielelle sekä teosten vastaanottamiseen ja niiden synnyttämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Prosesseja seuratessa oli kiinnostavaa myös huomata, kuinka tärkeää oli nimenomaan kuulumattomuuden pohdinta ja tietynlaisen kuulumisen kyseenalaistaminen. Näiden kaikkien eri puolien analysoiminen tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen ja antoisa tehtävä.