Uncategorized

Rajojen yli -näyttely oli menestys: Kävijämäärä suuri, vastaanotto kiittävää

Tutkimushankkeen puitteissa Galleria Ratamossa 7.2.–3.3.2019 järjestetyssä Rajojen yli – Crossing Borders -näyttelyssä (linkki: https://jyunity.fi/ajassa/kannanottoja-kuulumiseen-rajojen-yli-nayttelyssa/) kävi yli 700 vierasta. Kävijöillä oli mahdollisuus täyttää kirjallinen palautelomake, jossa kysyttiin näyttelyn herättämistä ajatuksista ja tunteista ja siitä, mitä pohdintoja kuulumisen käsite kirvoittaa.

Lomakkeessa kysyttiin, koskettiko jokin näyttelyn teoksista erityisesti. Haluttiin myös tietää, puuttuiko näyttelystä jokin vierailijan mielestä keskeinen kuulumiseen liittyvä teema – jäivätkö kävijät kaipaamaan jotakin? Vielä kysyttiin, kenelle katsojat suosittelisivat näyttelyä.

Palautelomakkeiden perusteella vastaanotto oli lähes poikkeuksetta innostunutta. Näyttelyä kehuttiin voimakkaaksi, puhuttelevaksi, vakuuttavaksi ja vaikuttavaksi, hyväksi ja mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi.

Kuva: Antti Vallius

Koskettava näyttely

Näyttelyä kiiteltiin mielenkiintoiseksi, ajatuksia herättäväksi, moniääniseksi, yllättäväksi ja kiinnostavasti kootuksi ja toivottiin ”hienolle, arvokkaalle työlle” jatkoa. Se kosketti lähes kaikkia vastaajia, vaikka kaikkea ei välttämättä ymmärretty eikä jokainen teos avautunut.

Näyttely herätti useimmissa vastaajissa voimakkaita tunteita: myönteisiä ja kielteisiä, ristiriitaisiakin. Se koettiin sekä rajuna että lohdullisena. Se sai tuntemaan surua ja iloa, samastumista, liikuttumista, ihastumista. Yhdelle se oli häiritsevä, toiselle ei-uhkaava, kolmannelle innostava – kokemukset kattoivat koko tunteiden kirjon.

Vastaajat miettivät näyttelyn herätteleminä sekä omaa elämäänsä että etäisempiä muiden kokemuksia sekä kuulumisen kokemusten subjektiivisuutta. Se sai miettimään myös taiteen laajempaa merkitystä.

Moni näyttelyvieras pohti näyttelyn inspiroimana omaa kuulumistaan tai kuulumattomuutta, kuulumisen moniulotteisuutta ja haurautta. Kuulumista pidettiin yhtenä elämän tärkeimmistä tuntemuksista. Se oli yhtä aikaa arkista ja olemassaolon perusta.

Kuva: Petteri Kivimäki

Kuulumisen monta puolta

Kuulumisen monitulkintaisuus korostui: samalla kun kuuluminen oli kiitollisuutta läheisistä ja yhteisöllisyyttä, se herätti ristiriitaisia kokemuksia, yksinäisyyttä ja uhkaakin. Kuuluminen oli yhtä aikaa tärkeää ja vaikeaa.

Kuuluminen ei ollut itsestään selvää, vaan jotakin jonka eteen täytyy työskennellä. Toisaalta se herätti negatiivisia mielleyhtymiä ja kysymyksiä: Onko pakko kuulua johonkin? Entä jos kokee kuulumisen sijaan irrallisuutta? Kuulumisen abstraktius ja määrittelemättömyys aiheuttivat surua ja kysymyksiä siitä, kuuluuko vai ei.

Monet mainitsivat, että asioita jäi hautumaan, että näyttely jätti paljon työstettävää.

Kysyimme, herättikö jokin teos erityisesti ajatuksia tai tunteita. Moni vastaaja korosti, että juuri näyttelyn kokonaisuus kosketti. Siitä huolimatta monet myös vastasivat kysymykseen mainiten yhden tietyn erityisesti mieleen jääneen teoksen. Mainintoja saivat näyttelyn kaikki työt: maalaukset, installaatiot, veistokset, videoteokset ja ääniteokset.

Kuva: Petteri Kivimäki

Kaikkea ei voi kattaa

Suuri osa kyselypalautteen täyttäjistä ei vastannut mitään kysymykseen, jäivätkö he kaipaamaan jotakin tiettyä kuulumiseen liittyvää teemaa. Useiden vastaajien mielestä mitään olennaista ei puuttunut, vaan näyttelyssä lähestyttiin aihetta monipuolisesti, hyvin, rikkaasti. Olipa useammankin mielestä teemoja valtavasti ristikkäin.

Kuulumisen lukuisia eri ulottuvuuksia ei toki voi yhdessä näyttelyssä kattaa, eikä siihen pyrittykään. Tutkimuksen kannalta on kiinnostavaa, mitä harvat kysymykseen vastanneet kokivat puuttuvan.

Jotkut huomauttivat, että historiallinen ja hengellinen lähestymistapa olivat poissa. Useampikin kaipasi kaikista haavoittuneimmassa asemassa olevien tai vähemmistöihin kuuluvien tarinoita tai näkökulmia ja sitä, miten he voivat löytää paikkansa. Samoin mainittiin puuttuviksi sukupolvi-teema ja kuuluminen perheeseen ja sukuun. Kritiikkiä sai myös korkeakoulutettujen äänen ylikorostuminen ja toivottiin enemmän teoksia ”eri kulttuureista”.

Kuva: Petteri Kivimäki

Näyttely onnistui monin tavoin

Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli erittäin positiivinen. Moni suositteli näyttelyä kaikille, ihan jokaiselle, mutta erityisesti heille, jotka ottavat kuulumisen johonkin itsestäänselvyytenä.

Myös Jyväskylän taidemuseon näkökulmasta näyttely oli onnistunut. Yli 700 näyttelyvierasta on Ratamon näyttelyhistorian toiseksi suurin kävijämäärä. Näyttely oli taiteellisesti korkeatasoinen. Lisäksi se houkutteli Ratamoon aivan uusia kävijöitä.

(Katso myös näyttelyn teaser: https://www.youtube.com/watch?v=KCcIsqCYn18 ja sanomalehti Keskisuomalaisen uutinen aiheesta: https://www.ksml.fi/kulttuuri/Rajojen-yli-n%C3%A4yttely-pohtii-mik%C3%A4-saa-ihmisen-tuntemaan-kuuluvansa-tiettyyn-paikkaan-%E2%80%93-20-taiteilijan-n%C3%A4kemyksi%C3%A4-galleria-Ratamossa/1325608)

Tuija Saresma